Perjantai 8.7 Aamulla koirien lenkitys jyhkeissä maisemissa Lofoottien eteläkärjessä, josta siirryimme 20 km pohjoisemmaksi varsinaiselle vaellusreitille.
Aamusella kuitenkin ennen lähtöä käytiin Å:n kylän leipomosta hakemassa juuri uunista tulleet korvapuustit, nam nam.
Myymälätilassa paistettiin samanaikaisesti kokoajan uutta satsia.
He hoitivat leipomisen ohella myynninkin
Lofoottien eteläkärjen Å:n kylä, jossa oikealla näkyvällä parkkipaikalla yövyttiin muiden turistien tavoin. Vastapäätä olikin järjettömän paljon kalanpäitä kuivumassa.
Haju oli vieläkin aika kuvottava, vaikka ne oli jo poimintakypsiä siis kuivia.
Keke ja Nero sai aamulenkille mukavat maisemat.
Poikien hellähetki 😍
Löydätkö Jussin ja Keken? Vuoret oli valtavia!
Lokeilla oli jyrkänteen alapuolella pesiä ja Jussin & Keken läsnäolo aiheutti niille ylimäärästä työtä.
Å:n kylästä.
Lofooteillakin Å:n kylässä näkyi useassa talossa terasseja.
Reinen kylässä suomalaisia euroja vaihdettiin ranskalaisen kolikkokeräilijän kanssa.
Myös Reinen kylässä haisi kala vahvasti
Reine-kylä
E10-tien varrelta kohti pohjoista
Poikettiin E10-tieltä noin 6 km sivuunsa Markaan päivän vaelluspaikkaan. Reitille osui näyttävät sillat.
Näkymiä Moskenesöyan saarella matkalla pikkutietä kohti Markan-vaelluspaikkaan.
Markan kylän harvoja taloja.
Siinä se olisi, tämän päivän vaellusreitti upealle Kvalvikan hiekkarannalle kolmen lammen kautta. Matkaa 5 km/sivu. Lähtö Markasta.
Vaellus alkamassa. Asu sään mukaan ja reppu täys eväitä kertakäyttögrilliä myöden.
Alkutaival oli helppoa ja kuivaa kävelyä lampaiden seassa. Silti sain kantaa Neron melkein koko reissun päästä päähän.
Tällainen tappajalammas meinas syödä Hannen. Onneksi se oli Hannea hitaampi!
Ensimmäimäisen lammen/järven kierto edessä. Tuonne mustaan aukkoon olisi päästävä.
Jussille tuli kuuma ja pärjäsi D-paidalla loppumatkan.
Keskellä ei mitään, tuli erämaamökki eteemme. Taisi olla lampaiden valtakuntaa.
Tummat pilvet laskeutui aina vaan alemmaksi tuoden sateet, joten päätimme kääntyä parin tunnin tarpomisen jälkeen kesken matkaa takasin. Hiukan harmitti, sillä vuoren toisella puolella olisi ollut upea hiekkaranta, jonne ei vie yhtään autotietä.
Paluumatka alkakoon. Taas olisi kierrettävä osittain kosteassa rämeikössä tuo ensimmäinen iso "lätäkkö".
Siitä liejusta se olisi vaan mentävä
Kekellä olisi tarvinnut olla kumisaappaat.
Vaikka vaelluksemme keskeytyi sateen vuoksi, paistelimme kertakäyttögrillillä makkaraa ihan parkkipaikan kupeessa, jossa ei satanut yhtään. Näin ne kelit muuttuu täällä todella nopeasti.
Keke oli suihkun tarpeessa. Itse emme siinä viimatuulessa käyneet suihkussa vaan päätimme lähteä leirintäalueelle ensi yöksi.
Keke oli aivan puhki vaelluksen jälkeen. Onhan papparaisella ikää jo 80 v. ihmisiässä mitaten.
Matkalla takas päätielle E10:lle
Matkalla oli paljon hienoja hiekkarantoja. Ei puuttunut kuin 30 astetta lämmöstä.
Yöksi Lyngvaerin Lofoten bobilcamping alueelle.
Tällä leirintäalueella olikin joka kansalaisuudelle omalla äidinkielellään yöpymiskortit.
Päivän hikipyykit äkkiä leirintäalueen pesukoneeseen ja itse suihkuun. Olihan kellokin jo 23 (ja näin valoisaa)
Näyttää olevan aina iltasin laskuveden aika.
Perjantaina 8.7. tuli ajettua 120 km.
Lofoottien eteläkärjen Å:sta Lyngvaeriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti