Paluu Suomeen

Maanantai 11.7. Päivän aikana siirryttiin Norjasta Suomeen. Kuva Kilpisjärveltä, jossa näkyvät yhtäaikaa Ruotsi, Norja ja Suomi

Viimenen aamu tällä erää Norjan puolella, Gratangenissa. Edellisen päivän sateen jälkeen jopa sinistä pilkotti taivaanrannassa.

Tehdessäni aamiaista, Jussi hoiteli business-asioitaan, niinkuin harvase aamu.

Ja Nero pääsi rötköttelemään sänkymme päälle, vaikka kotioloissa tämä ei ole mahdollista. Ai, että toinen nautti ❤

Käyttäessäni karvapoikia ylimääräisellä aamulenkityksellä, en voinut kuin huokailla sadun hohtoisia maisemia.

Lähtiessämme Gratangenin kylästä, huomasi Jussi venemuseo-kyltin, sitä kohti siis. Harmittavasti se oli just maanantaisin suljettu.

Katseltiin sitten hetken ympärillä olevia maisemia ja jatkettiin matkaa.

Nämäkin upeat terassit huomasin ajonaikana ja sitäkös Jussi pelästyi. Hyvä, ettei tehnyt paniikkijarrutusta, kun hihkaisin 😂😂😂 

Vau, mitkä terassit ja

 hyvin hoidetut nurmikot🖒

Tuulilasin läpi ehdin napata rohkeasta avoautoilijasta kuvan. Ollaan sentäs Pohjois-Norjassa Gratangenissä, Suomen käsivarren korkeudella länpötilan ollessa noin 10 astetta.

Maiseman katsomispaikka (=vessakäynti, jota Jussi tuulettaa). Pilvet roikkuivat tosi alhaalla.

 Niin ne näköalat peittyy nyt meikäläisen taakse. Edessäni viime yöpaikan meren pohjukka Gratangenissa.

Matkan varrelta Pohjois-Norjassa kohti kotimaata.

Pohjois-Norjassa Tennevolissa Narvikin taistelun muistomerkki. Tämänkin kyltin Jussi huomasi kesken ajon ja sitähän mentiin ihmettelemään.

Täällä norjalaiset onnistuivat heittämään hyökkäävät saksalaisjoukot takaisin vuonna 1940. Tämä viivästytti hiukan vääjäämätöntä saksalaismiehitystä Norjassa. Nämä tiedot tulee Jussilta kuin tykin suusta.

Tämä on varmaan kolmas tai neljäs tykki, jota Vääpeli E:n piti päästä reissun aikana hiplaamaan.

Bardu-kylän jälkeen taivaalla siinsi selkeä auringonraja.

Keli muuttui mahtavaksi. Lounaspaikalla Överbygdissä luonnonhelmassa, jossa karvapojatkin saivat vapaasti kirmailla.

Keke ei kyllä lähde itsekseen mihinkään. Seuraa ihan vieressä joka paikkaan, kun Nero ei pelkää sitten mitään. Se voi painella yksin ihan minne vaan. 

Lounaan jälkeen matka jatkui kohti Suomea läpi hiljaisten vuonojen halki.

Nordkjosbotnissa oli pysäytettävä Möykky tienviereen ja ihan vaan nautiskeltava kelistä & maisemista.

 Viimeinen pysähdys Norjan puolella Oterenissä, jossa Nero päätti vielä tehdä tarpeensa 🙈🙊

Norjan puolella kyltti Suomeen, Kilpisjärvelle

Suomen ja Norjan raja. Taivas ehti mennä pilveen ja sadekuurojakin rapsautti. Tunturin ylle kaartui sateenkaari. Tällä ja edellisellä kuvalla 30 minuuttia väliä ja keli aivan toinen niinkuin maatkin.

Suomen tulli. Taaskaan meitä ei pysäytetty. 

Suomen puolelle tultua, Kilpisjärvellä näimme ensimmäiset porot.

Jussin tutkiessa seuraavaa päivää varten Saana-tunturin karttaa, itikat & mäkäräiset hyökkäs ulos mentäessä samantien iholle. Outoa, kun Norjassa niitä ei ollut ollenkaan. 

Yöpaikaksi löytyi Saanatinturin kupeesta isohko levähdyspaikka.

Illaksi taivas vähän selkeytyi, mutta mäkäräiset senkun lisääntyi. Oikealla näkyy Möykky yöparkissa.

Maanantaina 11.7 tuli ajettua 230 km Norjan puolelta Årsteinistä Suomen puolelle Kilpisjärvelle.

Täällä ollaan ihan rajan tuntumassa.