Lauantai 9.7. Tämän päivän ehdoton kohde oli vaellus Lofooteilla Floy Fjelletille.
Mutta sitä ennen aamulla Lyngvaerin leirintäalueella retkieväiden valmistus ja repun pakkaaminen varmuuden vuoksi.
Mahtavaa, tälle päivälle ei olisi sadetta luvassa elikkä pääsisimme vaeltamaan 🖒
Ennen leirintäalueelta lähtöä, paikan erittäin positiiviselta ja asiakaspalveluhenkiseltä mieheltä haettiin muutamat vinkit
Matkan varrella maisemat eivät taaskaan pettäneet. Roikuin vähän väliä ikkunan ulkopuolella valokuvaamassa 😆
Katsokaa nyt, minkä väristä vettä 🖒🖒🖒🖒
Harmi vaan, että ulkolämpötilaa ei ollut kuin 10 asteen verran.
Lofoottien saarten "pääkaupungin" Svolvaerin tori
Kiertelin tovin torilla Jussin ollessa samaan aikaan Turisti Infossa. Torilta olisi saanut "villapaidan" hintaan 69€.
Jaahas.....vesisade tuli sittenkin. Menimmepä sitä pakoon torin kupeessa olevaan kahvilaan ja nautimme siellä muiden turistien tavoin herkulliset pullakahvit.
Sade oli onneksi vain pieni kuuro, joten lähdimme ajelee vaelluspaikan juurelle Svolvaerin kaupungin läpi. Pilvet roikkuivat vielä tässä vaiheessa uhkaavan alhaalla.
Perille päästyämme pilvet olivat nousseet ylemmäksi. Varsinainen parkkipaikka oli täysi, joten etsimme seuraavan lähistöllä olevan parkkipaikan....hautausmaa. Taustalla Floy Fjellet-vuori, jota kohti lähdemme kipuamaan reppu selässä koirien kanssa.
Jo alku oli jyrkkää vaikeakulkuista reittiä, saati kun koirat oli mukana. Kädet ei tahtoneet millään riittää liukkaalla kalliolla.
Jotta pääsin ylös riimusta pitäen kiinni, oli Nero pakko laittaa omin jaloin kiipeämään. Pikkunen oli ihan pelosta kankeana.
Ei siitä tullut koirien kanssa mitään. Tämä vaellusreitti oli liian jyrkkä ja vaikeakulkuista, joten päädyttiin palaamaan autolle takasin tuoden Keke ja Nero nukkumaan siksi aikaa. Nero oli siitä vaan huojentunut ja painui samantien omaan pesäänsä.
Toinen yritys. Vaihdettiin samalla kevyempää vaatetta päälle, kun hiki tuli ekalla yrityksellä jo ensimmäisen 20 metrin aikana 🙊😂
Tällä reitillä sai tosissaan käyttää mielikuvitusta ylöspäin pääsemiseen. Ei tässä olis mitenkään pystynyt koirien kanssa etenemään.
Aikasempi vesikuuro oli liukastuttanut polun paikka paikoin ilkeäksi.
Matkalla puuskuttaen ylöspäin, oli hyvä pitää pausseja mm pikkuisen puron solistessa.
Jep jep, oltaiskohan vielä edes puolessa välis urakkaa. Tässäkin kohtaa polkua oli suora pudotus alas..... Itselläni ei ole minkäänlaista korkeanpaikankammoa.
Eikä!!! En olisi osannut odottaa, että täälläkin on suo!!! Eikä mun kengät pidä vettä!!!
Jaksaa jaksaa 🖒
Oltiin taivallettu reipas puolitoista tuntia 350 metrin korkeuteen. Huipulle olisi ollut vielä liki pystysuoraan 240 metriä. Vanhukset luovutti tässä vaiheessa ja pystytettiin oma leiri suojaseen paikkaan. Eikus grilli tulille🖒
Maistui muuten hyvältä raskaan & hikisen nousu-urakan jälkeen.
Muutama kaheli oikeakin vuorikiipeilijä nähtiin tällä nuolen osoittamassa "nyppylällä".
❤❤❤❤❤❤❤
❤❤❤❤❤❤❤
Huikeet oli näkymät, vaikka huippu jäi saavuttamatta.
❤me❤
Paluumatka alas alkakoon.
Paluumatkalla oli paikkapaikoin parempi edetä persus edellä.
Voi sitä riemua, kun palattiin 3 tunnin vaellukselta karvapoikien luokse autolle. Pusuja sateli väkisinkin.
Yöpaikaksi katsottiin kartasta Sildpollnesin leirintäalue. Pääsi kunnolla pesemään vaelluksen hiet.
Lauantaina 9.7 ajeltiin Lofooteilla Lyngvaerista Sildpollnesiin ja ajokilometrejä tuli vaivaiset 35.
Täällä korkeudella siis ollaan lauantaina 9.7.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti