Sunnuntai 10.7
Päivän kohokohta oli tavata elämäni ensimmäistä kertaa ukkini veljen tyttären poika, joka perheensä kanssa asustaa Pohjois-Norjassa. Mitä vanhemmaksi sitä tulee, alkavat juuret enemmän kiinnostamaan ja sitä myöden löytää lisää verisukulaisia milloin mistäkin maasta.
Ensin kuitenkin aamuun.
Yön vietimme Sildpollenesin leirintäalueella Lofoottien keskivaihella. Ylempi kuva otettu yöllä klo 01 ja alempi aamusella klo 9. Eipä juurikaan eroa!
Oliskos aamiaisen aika?
Reilut 11-vuotiaalla Kekellä on usein mielenterveysongelmia, mutta nyt on hyvä päivä 😆😂
Matkan varrelta ikkunasta roikkuen napsittuja kuvia E10-tieltä Laupstadista.
Edelleenkin ihmettelen veden väriä vuonossa.
Sörvikistä E10-tieltä
Lounaspaikaksi valikoitui Evenskjeristä tievarsipaikka. Tällä kertaa Ben-sedän riisiä ja chicken tikka masalaa 😆
Sillä välin, kun ruoka valmistui, katselimme rannalle huuhtoutuneita "aarteita"
Ja niitähän oli mm sandaaleista jalkapalloon ja potkulautaan sekä hurjan paljon isojen kalojen ruotoja.
Iltapäivällä taivas synkkeni ja vettä satoikin sitten lopun päivää. Näkyvyys oli surkea.
Piti vain kuvitella, miten kaunista täälläkin olisi, jos taivas olisi sininen. Nyt sadepilvet peitti suurimman osan vuoristoa.
Lähestyimme sukulaismiehen kylää Grovfjordia Pohjois-Norjassa.
Pikkuserkkuni Heikin talo oli korkealla rinteellä. Möykky oli pakko jättää alas päätien varteen, sillä tie oli sateella liukas. Keke ja Nero sai hoitaa vahtivuoron.
Jäimme heti alkuun pariksi tunniksi kaksistaan talonvahdiksi. Olimmehan tunti sitten ensimmäisen kerran tavanneet sukulaismiehen. Toisaalta heillä näytti olevan tapana pitää kaikki talon ovet selällään. Saimme sillä välin kunnian mennä heidän kotamalliseen ulkosaunaan ja kuulemma jääkaapista sai ottaa ruokaa 😆. Pikkuserkku lähti hakemaan kahden pienen lapsensa kanssa norjalaista vaimoaan tunturivaellukselta, jossa hän oli viettänyt vuorokauden ystäviensä kanssa. Hekään eivät olleet nähneet yhtään mitään pilven sisällä
Meikä oli sulaa vahaa avatessa kodan ulko-oven. Sukulaismies oli tehnyt meille vastatkin ja tuonut kylmää mallasjuomaa tarjolle.
Eipä alkuun auttanut löylytilan ovelle hokea "Sesam aukene", sillä hämärässä molemmat puolisokeina ei huomannut sen olevan näppärä liukuovi 😂😂
Löylytilassa oli osittain kalliolattia niin kuin pukuhuonessakin ja kaikki lautamateriaalit oli kierrätystavaroita. Oi-joi paksua lankkua🖒🖒
Kyllä oli ihanaa viettää pari tuntia täällä saunassa. Vesi kannettiin vuorelta tulevasta purosta ja se oli taatusti raikasta.
Ikimuistoinen kokemus pehmeineen löylyineen sateen rapistessa kattoon❤
Löylyjen lomassa vilvotteluhetki oli paikallaan. Vettä tuli taivaalta peittäen varmasti näyttävät näkymät vastapäiselle tunturille.
Sukuloimassa vierähti nopeasti 6 tuntia. Oli jatkettava matkaa ja sanottava suuret kiitokset Heikin perheelle. Vesisade senkun yltyi ja minä Möykyn rattiin.
Yöksi parkkeerattiinkin meren rannalle Gratangenissä Årsteinin kupeeseen noin 25 km päähän Heikin talosta. Pidemmälle en siinä rankkasateessa lähtenyt ajamaan. Vettä tuli niin paljon, etten edes ulkokuvaa siinä vaiheessa mennyt ottamaan. Allaoleva kuva jo seuraavalta aamulta ja jopa sinistä näkyi taivaalla 🖒
Jussin kisakatsomo vielä loppuillasta, go Portugal go 🖒
Sunnuntaina 10.7 tuli ajettua 192 km Lofoottien keskivaiheilta Sildpollnesesta Årsteiniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti