Maanantai 2.1.2017 on tarkotus kierrellä autolla lähiympäristön kyliä ja rantoja.
Heräsin pirteänä ennen viittä. Sain aikani hyvin kulumaan naamakirjassa. Suomessa kello oli siinä vaiheessa jo 11. Koko yön piiskannut vesisadekin oli lakannut. Tulisikohan päivästä sittenkin aurinkoinen.....
Jussi heräili pari tuntia myöhemmin ja meni samantien mittailee altaan veden lämpötilaa....+22°. Sinnehän mies pulahti kuin hylje avantoon, vaikka kylmältä tuo kuulema tuntui.
Jouduimme nälkäisinä odottelemaan kahdeksaan saakka, jolloin ruokakaupat aukesivat. Meillähän ei ollut edelleenkään mitään suuhun pantavaa.
Dixi alle ja kaupan etsintään, joka löytyikin yllättävän läheltä.
Paikallisessa Ekomax-marketissa oli hyvä valikoima....viiniä, inkivääriolutta, lampaan kieltä sekä vihanneksia. Muutahan sitä ei aamiaiseksi tarviikkaan ;)
Ruoka täällä maksaa ihan saman verran kuin Suomessa.
Ensimmäinen aamiainen "omalla" terassilla. Kieli ei nyt tänä aamuna maistunut ;)
Mutta talon kissalle olis varmaankin. Se tunki itsensä salamana sisätiloihin, jos vaan ovi jäi rakosalleen.
Kaikki tämän päivän tutkittavat kylät sijaitsevat saaren lounais-osassa. Ensimmäisenä edessämme oli Pointe du Bout. Siellä huomasimme turisti-infon, jossa teimme "päivä merellä" varauksen tulevalle torstaille. Tämä infopisteen neiti oli kovin kiireinen....hän kyllä soitti puhelimestaan puolestamme varauksen meille kyseiselle retkelle, mutta kun Jussi joutui tavaamaan nimemme luuriin, puhelu alkoikin jostain syystä kestämään liian pitkään. Turisti-infon neiti hoputti puhelun lopettamista, kun hänellä olis puhelimelle muutakin käyttöä!!!! Näimme hänellä kyllä toisenkin puhelimen olleen......että sellasta asiakaspalvelua.
Muuten kylä näytti oikein mukavalta.
Vieressä oli Anse Mitan-ranta.
Takas autolle mennessä, pääsin kulkemaan punaisella matolla ;)
Eipä maltettu montaa kymmentä metriä ajamaan, kun huomasimme toisen rannan. Rantaravintolan kokki grillaili kanoja, josta tulikin hyvät tuoksut.
Ja matka jatkui...
Eteemme avautui Grande Anse-kylä.
Täällä Jussi ei voinut enää vastustaa veteen menoa. Minä nautin silläaikaa auringonotosta.
Sitten La Diamant-kylälle ihmettelemään mm kirkkoa. Juuri kun olimme päässeet kirkon sisälle, kajahti kellot niin, että halvaus oli tulla molemmille.
Seuraavaksi matka jatkui Sante Lucen kylälle.
Josta palasimme omalle kylälle Les Trois-Iletsiin.
Ja illaksi vielä uudestaan Pointe du Boutiin, jossa päivän ensimmäinen (ja ainut) päivällinen tuli nautittua.
Ilta vierähti kynttilän valossa omalla terassilla blogia tehden ja nauttien lasillisesta älyttömän (jopa parasta maistamaani) hyvää alkoholitonta inkivääriolutta. Tosin siinä ei maistu pätkääkään olut ja väriltäänkin se on kuin sprite.
Kilometrejä ei tälle päivälle kertynyt kuin n. 70.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti