Me mennään kylmästä lämpimään

1.1.2017 edessä 18 tuntia matkustamista määränpäähän Frankfurtin kautta Atlantin yli Martiniquelle.... eikä ihan riitänytkään....matkaan kului aikaa 22 tuntia.

Uuden vuoden aatto meni pakkaillessa eikä sitä ehtinyt viettää nakin syöntiä enempää. Lähtöaamuna klo 05 odoteltiin (jo hiukan hermostuneena) taksia viitisentoista minuuttia. Uuden Vuoden juhlijat vasta palasivat samaan aikaan koteihinsa.

Helsinki-Vantaan kentällä teimme jo rutiiniksi tulleet tavat. Lomalainen voi ottaa lasilliset shamppanjaa, vaikkei kello ollut vasta kuin kuuden hujakoilla ;)

Ensimmäinen lento Frankfurtiin oli yli buukattu. Kuuluttelivat, jos löytyisi halukkaita vaihtamaan paikkansa korvausta vastaan seuraavalle lennolle. Meillä ei ollut mahdollisuutta antaa paikkojamme, sillä jatkolento lähtisi Saksasta puolilta päivin. 

Tämä Finskin 2h20min lento meni nopsaan....Hanne nukkui siitäkin suurimman osan :)

Frankfurtissa oli kova sumu ja pakkasta 4°.

Matkanteko maissa jatkui terminaalien välissä automaattijunalla.

Frankfurtissa ei jäänyt yhtään ylimääräistä aikaa, joten pian saimmekin nousta seuraavalle retrovärityksellä olevalle Condorin Boeing 767 siiville. Tällä lennolla oli reilusti tyhjiä paikkoja.

Olimme jo koneessa, kun saimme tietää lähdön viivästyttyä ruuhkautuneen jäänestoruiskutuksen vuoksi. Sitä odotellessa menikin tunti aikaa, mutta Hanne käytti sen tehokkaasti nukkuen ;)

Lopulta yläilmoihin päästyä, saimme lounaan....makaroonimössöä ;)

Eikä tarvinnut kauaa odotella, kun Nukkumatti vei taas mennessään ;) Jopa Jussikin sai tovin nukuttua..

10 tunnin lennolla ehti hyvin katsella monta leffaa, pelata kännykkäpelejä sekä tehdä ristikoita. Hanne sai muutamaan otteeseen jalkahieronnankin.

Loppumatkasta eteemme sujautettiin jonkinlainen välipala. 

Tulevaisuudessa emme valitse Condorin lentoja, paitsi jos halavalla saa ;)

Pian tämän "runsaan" välipalan jälkeen aloimme laskeutua Martiniquen saarelle. Ikkunasta näkyi hyvin märkää. Eihän paratiisisaarella voi sataa.....

Eikä tässä vielä kaikki. Kentän maahenkilökunta opasti lentokoneemme 2 metriä yli terminaalin matkustajatuubin.  Koneen täytyi peruuttaa tuo 2 metriä ja aikaa siihen kului puolisen tuntia. 

Sillä välin sade vaan näytti voimistuvan.

Varasimme jo Suomesta käsin Hertziltä auton tulevalle viikolle. Terminaalista etsimmekin ensimmäisenä heidän virkailijan. Meidät ohjattiin pikkubussiin, joka vei lähettyvillä olevaan toimipisteeseen. 

Tässä vaiheessa saimme jo ensituntuman paikalliseen liikennekulttuuriin. Kuski polki niin, että takapoksissa matkalaukut ja matkustamossa matkustajat lentelivät puolelta toiselle. Jussi tokaskin mukana olleelle ruotsalaisperheelle, että meno on kuin Gröna Lundissa.

Autovuokraamoon päästessä paikallinen klo oli seitsemän kieppeillä iltasella ja oli säkkipimeää sekä vettä tuli kuin esterin sieltä. 

Jäin matkalaukkujen kanssa katokseen ulkopuolelle odottelee. Toiminta Hertzillä oli äärettömän hidasta. Jussi viipyi siellä puolisen toista tuntia ja viluhan siinä alkoi mulle tulla. Sain kaivaa laukuista pitkähihasta takas päälleni.

Siinä se nyt on! Meidän "Dixi".

Eikun navi ohjaamaan runsaan parinkymmen kilometrin päähän olevalle kämpällemme.

Ajo oli haastavaa....pimeetä, rankkasade eikä katuvaloja missään. Siinä meinas jo ärräpää jos toinenkin Jussilta tulla.

Lopulta olimme määränpäässä. Kotoa lähdöstä aikaa oli kulunut noin 22 tuntia. 

Perillä meitä oli vastassa talonisäntä Gilles, joka opasti heidän pihalla olevaan bungalowiin. 

Gilles oli tuonut meille pienen iltapalan, jonka jälkeen nukkumatti kaatoi molemmat untenmaille. 

Matkustuskin voi olla rankkaa ;)