Sydney-päivä keskiviikko 30.12.2015

Tälle Sydney-päivälle oli jo kotona mietitty monenlaista ohjelmaa, mutta...

Reippailimme aamupäivällä Sydneyn oopperatalolle, niin oli ajatellut moni muukin ihminen. Sieltä suuntasimme Taronga Zoohon, eli paikalliseen Korkeasaareen. Sinne mentiin nopealla yhdysveneellä, se lähti kuin hauki rannasta. Jussin piti pitää kaksin käsin kiinni lippiksestään.

Perille päästämme siiryimme kaapelihissillä lippuluukulle, se ajoi eläintarhan ylitse ja pääsimme jo tunnelmaan, kun reipas parsun noska tuoksui koppiin saakka 😄. Eläitarhassa ehdittiin nähdä kaikki Australian ikoniset eläimet, eli kengurut, koalat, vompatit, quokat, Tasmanian pussipirut (Tasmanian Devil), ym. mutta sitten Jussille iski migreeni. Eikun takaisin hotellille, lääkettä naamaan ja pimesssä puolentoista tunnin torkut. Itse käytin ko. ajan netissä surffaamiseeen.

Sitten taas junalla illansuussa takaisin cityyn, nyt kohteena kuuluisa Sydneyn silta (Sydney Harbour Bridge). Alunperin meidän oli tarkoitus mennä kävelemään sillan kaarille, jolloin oltaisiin taaperrettu 134:n metrin korkeudessa. Liput ko. mestaan vaan oli loppuunmyyty jo moneksi päiväksi eteenpäin. Olisi pitänyt jo varata Suomesta käsin 🙁.

Sydneyn silta on valmistunut v. 1932, se on kokonaisuudessaan yli kilometrin pituinen ja yli 500 m pitkä kaaren kohdalla. Sen alla on tilaa 49 m. Olihan sieltä ajotasolta jalankulkijalle yli 50 metrin korkeudellakin ihan hulppeat näkymät. Ajoimme ensin junalla sillan toiselle puolelle ja kävelimme takaisin Cityyn siltaa pitkin. Etsimme samalla paikkaa omalle pikku lukollemme, mutta itse sillalle emme uskaltaneet sitä laittaa, kun ei siellä juurikaan ollut muitakaan lukkoja.

Sillan alta löytyi kuitenkin hyvä paikka ja sinne lukkomme jäi. Samanlainen laitettiin viime vuonna Prahassa Kaarlen sillan juureen 💕💕.

Illalla käytiin vielä the Rocks-alueella saksalaisessa ravintolassa. Jussille makkaralajitelma ja tuoppi, minulle kanaschnitschel ja kokis. Kiva oli istua urbaanissa tunnelmassaa. 

Otmme uuden vuoden vastaan täällä Sydneyssä 9 tuntia aikaisemmin, kuin Suomessa, tulee hienot bileet, koko kupunki on jo valmistautunut niihin. 

Tulemme illalla hyvin myöhään hotellille ja uudenvuoden päivänä aamupäivällä onkin jo lento Uuteen Seelantiin. Jos emme ehdi päivittämään blokiamme ennen, niin toivotamme kaikille oikein hyvää Uutta Vuotta täältä Aurinkoisesta Sydneystä.

Ykästä luopuminen Sydneyssä ti 29.12.2015

Lomalla ei nukuta pitkään. Herätys klo 06.00 Kiaman leirintäalueelta. Ripeän aamutoimien jälkeen taas liikkeelle. Tänään oli ehdittävä palauttamaan Ykä vimeistään klo 16 ja sitä ennen oli tarkoitus käydä muutamassa nähtävyyspaikassa.
Matkalla Sydneyhyn Ykä puuskutti pahasti järjettömissä ylämäissä. Matkaa oli tällepäivälle taivalletava 150 km. Huomasimme tienvarressa kyltin näköalapaikasta, sinne siis Ykän tie vei. Hieno paikka olikin tämä Mount Keira.

Poikkesimme suunnitelmien mukaisesti Sydneyn alapuolella olevaan Royal National Park'iin, jossa soutelimme romanttisesti joella. Oli älyttömän hieno paikka.

Puistosta meidän oli tarkoitus viedä ensin laukut hotelliin ja sitten luovuttaa Ykä. Motarilla kuitenkin oli kylttejä, joissa kerrottiin, että hotellin kadulla on tulipalo ja katu on suljettu. Kaikkea sitä sattuukin. Pitikin sitten viedä ensin Ykä pois ja taksilla hotellille. Päästiin aika lähelle sitten lopulta kuitenkin.

Illalla tapasimme serkkuni Sarin ja hänen ystävänsä Annen ja kävimme yhdessä syömässä. Oli kiva ilta. Anne ja Sari saivat viimeinkin kengurupihvit,  joita olivat jo jonkin aikaa metsästäneet Sydneystä. Oli hauska sattumus  että Sari ja Anne olivat juuri samaan aikaan reissussa maailman toisella puolella, kuin mekin.

Niin ja Ykälle tuli kilometrejä Australiassa yhteensä n. 1600 km.

Seuraavat kolme vuorokautta kotimme on Sydneyn lentokentän lähettyvillä oleva hotelli, josta junaa käyttäen liikumme keskustaan, kuin paikalliset.

Merimbulasta Kiamaan maanantaina 28.12.2015

Viime yö oli edellisiä kylmempi. Kerrospukeutuminen yöksi on kaiken a ja o. Tosin Jussi ei uskonut, joten paleli aamuyön. Herätessämme klo 8, ulkomittari näytti 10 astetta! Mutta yllättävän nopeasti lämpötila nousi Suomen kesälukemiin, joten shortsit jalkaan ja menox. 

Tänään ajoa edessä 323 km ennen seuraavaa yöpaikkaa, joka on Kiama. Kumpuilevat ja uskomattoman kauniit New South Walesin maisemat taittuivat kuunnellessa iPhonesta autoradion kautta Meurmannin tulkitsemana Vesku Loirin Lapin kesä. Yhteislaulustamme on taltioitu videomateriaalikin, mutta teidän iloksenne en julkaise sitä täällä :D

Matkalla pidimme maisemapausseja sekä löydettiin kaunis vanha kultakaivoskylä Tilba.  Kaivos on ollut toiminnassa 1800-luvun lopulla. Kylän kaikki rakennukset ovat säilyneet tähän päivään saakka ja edelleenkin siellä toimii perinteikäs juustotehdas, jossa kävimme tutustumassa. Useasta rakennuksesta oli tehty kahviloita ja paikat kuhisi turisteja, lähinnä australialaisia. 

Kylässä oli myös nahkaliike, jonka tuoksu houkutteli tutustumaan sisälle. Emmekä malttaneet olla sovittamatta Australian perinnehattuja. 

Kylä sijaitsi laaksossa ja viereiseltä kukkulalta oli kauniit näköalat ympäristöön. Sinne kipuaminen oli aikamoinen kuntotesti. Jussi käski kirjoittamaan, että tuli niin kova hiki, että voisi pestä pikkulusikoita persvaossa! Ai kauheeta :D

Tämä onkin sitten viimenen yö Ykän kokeneilla patjoilla. Hyvin on hän palvellut meitäkin. Huomenna luovutamme auton pois Sydneyssä ja jalkaudumme perjantaihin saakka.

Mallacootasta Merimbulaan 27.12.2015

Tällä kertaa aamuherätyksen hoiti kylmyys. Ulkolämpötila oli vain 13 astetta, eikä Ykänkään sisätiloissa yhtään enempään. Eikun lämpimän teen ja kahvinkeittoon. Tuumasin Jussille, että varmaan pohjoisesta tuulee, kun on niin kylmä. Kunnes tajusin, että tällä puolen palloa kylmyys tulee etelästä.

Pistettiin taas leiri nippuun ja jatkettiin matkaa. Pyörähdettiin ensin Mallacootan venesatamassa, jossa pelikaanilauma odottelikin kalastajia perkaamaan saalistaan. Pian  saimme todistaa, kuinka ärhäkkäästi pelikaanit kävivät kalanperkuujätteiden kimppuun. Yksi pelikaaneista sai vain saaliin ja muut koputtelivat kiukkuisena nokallaan yhtä onnellista päähän. Pelikaanit oli tosi isoja ja hauskoja otuksia seurata. 

Kun pelikaaneista saimme tarpeeksemme, kävästiin kaupassa viileästä ilmasta huolimatta hakemassa jäätelöt. Australia on seksuaallisesti vapaamielinen maa ja tosimiehillekin näytti olevan omat jäätelönsä. Sitäkös Jussi halusi maistaa, hyvää oli.

Jussi oli aamusella bongannut netistä lähettyvillä olevan toisen maailman sodan aikaisen bunkkerimuseon, sinne siis. Matkalla huomattiin kaunis ranta ja päätettiinpä pysähtyä sielläkin. Aurinkokin oli siinä vaiheessa alkanut lämmittämään, joten pitkät vaatteet alkoi tuntua jo liialta. Bunkkerimuseossa vierähti tovi ihmetellessä ja tutkiessa. Opittiin paljon mm Japanin laivaston sotatoimista Australian vesillä....tai siis mulle ei mennyt oppi perille.

Matka jatkui eteenpäin ja olimme päässeet Merimbula-kaupunkiin, jossa jalkauduttiin. Istahdettiin pitsalle ja kävästiin muutamassa kirja- ja vaatekaupassa. Molemmat löysi itselleen mieluisan matkamuiston.

Yöksi olimme jo Suomesta käsin buukanneet Boundran kansallispuistosta leirintäaluepaikan Yrjölle. Odotukset olivat alhaiset, kun muistelimme edellistä kansallispuisto-yöpaikkaa. Yllätykseksemme paikka oli tosi siisti. Löytyy suihkut, vessat ja pyykinpesutilat. Voimme lämpimästi suositella teille tätä paikkaa.

Boundraan kääntyessä valtatieltä, huomasimme ihan tien vieressä pellolla lauman kenguruita, niinpä Yrjön jarrupalat testattiin. Niin myös perässämme ajaneen australialaisen auton. Äänekkäästi tööttäillen se ohitti meidät, ihme porukkaa ;)

Saimme ihastella perilläkin kansallispuistossa kenguruemoa poikasensa kanssa. Suloisen näköisiä otuksia ovat! 

Tälle päivälle ajokilometrejä kertyi vain noin 140 km. Sydneyhyn matkaa vielä reilut 400 km. Tiistaina pitäisi olla Sydneyssä.