Sunnuntai 15.1.2017
Jewel of the Seas rantautui Puerto Ricoon aamulla klo 7.
Edellisenä iltana ja yöllä oli kova merenkäynti. Itselläni ei ole ikinä ennen ollut pahoinvointia vesillä, nyt oli! Hyttimme sijaitsi laivan peräosassa kannella 9. Pakatessani edellisenä iltana matkatavaroita, konttasin hytissämme ja silti en ollut pysyä pystyssä. Pahoinvointini vain paheni. Läksimme pariinkin otteeseen laivan keskiosaan yläkansille istumaan, jossa oloni parani hetkessä. Pelotti oikein lähteä hyttiin takas, mutta olis päästävä nukkumaankin. Onneksi siinä vaiheessa laiva oli jo parin saaren suojassa, joten aallokko oli rauhottunut ja sain nukuttua yöni hyvin.
Aamulla heräsin kuuden maissa. Ulkona oli vielä säkkipimeää, mutta Puerto Ricon San Juanin valot loisti edessämme.
Meille oli edellisenä iltana ilmoitettu ryhmänumero ja klo-aika, jolloin poistuisimme laivasta. Me olimme ryhmä nro 10, jonka oli määrä poistua laivalta klo 8.15. Tälläinen järjestely oli äärettömän hyvä, sillä näin ei syntynyt minkäänlaisia ruuhkia ulospääsyyn.
Ehdimme hyvin sitä ennen käydä syömässä laivan runsaan aamiaisen. Laivalta poistuttaessa, saimme vielä kerran näyttää maastapoistumiskorttia ja meidät skannattiin ulos poistuneeksi. Tuli haikea olo.....häämatka lopuillaan, mutta ihana yhteiselo vieläkin parempana edessä <3.
Terminaalista taksi alle Puerto Ricon vanhaan kaupunkiin. Meillä ei ollut hotellivarausta tälle sunnuntaipäivälle, mutta ajateltiin mennä laukkuinemme reilu viikko sitten yöpyneeseemme Sheraton-hotelliin tiedustelee, josko heillä olisi yksi huone vapaana jo näin aamutuimaan ennen klo 9. Eipä ollut, joten saimme jättää laukut heille säilöön ja lähdimme jalkasin tutkimaan vanhaa kaupunkia. Ulkolämpötila tähän aikaan oli +25°C.
Ensimmäinen kohde oli San Christobalin linnoitus.
Sinne kävellessä rankkasadekuuro yllätti ja juoksimme pienen katoksen suojaan. Silloin kun täällä sataa, niin silloin sataa oikein huolella. Kohta kuitenkin joku väänsi taas lämmöt päälle ja kiipesimme linnoitukselle.
Varoitus, seuraa historiapläjäys. Puerto Rico tarkoittaa rikasta satamaa. Sellainen saari on aina ollut. Se tarjosi ensimmäisen ja hyvän sataman Espanjasta tuleville laivoille Atlantin ylityksen jälkeen. San Juanin vanha kaupunki on itse asiassa alunperin ollut oma saarensa. Espanjalaiset hallitsivat aluetta noin 400 vuotta ja koko sen ajan rakensivat vahvaa linnoitusta saaren ympäri. Vuonna 1898 USA lyhyen sodan jälkeen valtasi alueen itselleen ja siitä asti Puerto Rico on kuulunut USA:han. Muuri kiertää koko aluetta ja laajenee muutamissa stategisissa kohdissa vielä linnoituksiksi. Atlantin suunnalta tulevaa uhkaa torjumaan oli tehty siis tämä San Christobalin linnoitus, jonne nyt menimme.
Kiertelimme linnotusaluetta kolmisen tuntia.
Nälkäkin alkoi tulla, joten päätimme kävellä vanhan kaupungin läpi siihen samaiseen ravintolaan syömään, missä kävimme reilu viikko sitten ennen laivareissulle lähtöä. Siellä ruoka oli niin hyvää, että tilasimme uudestaan samanlaiset annokset....mulle kanaa ja Jussille katkaravunpyrstöjä. Ruoan jälkeen Jussin oli saatava päikkärit, mutta kun sitä hotellihuonetta ei vieläkään olisi puolenpäivän aikaan saanut, otti hän tirsat puiston penkillä minuun nojaten ja lopulta pää sylissänikin.
Pikaisten Jussin luomien lepuuttelun jälkeen hyppäsimme vanhaa kaupunkia kiertävän turistibussiin kyytiin. Siinä oli tunnelmaa ;)
Iltapäivällä kiertelimme vielä kaupoissa mitään niistä kuitenkaan löytämättä.
Ennen San Juanin lentokentälle siirtymistä, tapoimme aikaamme istumalla Sheraton-hotellin terassilla ja vieläpä samoilla paikoilla, joissa olimme ennen laivaristeilyäkin istuneen.
Lentokentällä suurin osa kaupoista oli kiinni. No, olihan sunnuntai-ilta, mutta silti ihmetytti suuresti. Päästiin koneeseen klo 23.30 ja tästä alkoi kotimatka.
Hei-hei Karibia <3 Oli ikimuistoinen reissu <3 <3 <3
