Grenada

Perjantai 13.1.2017

Yön aikana laiva oli siirtynyt Barbadokselta Grenadalle.
Teimme edellisenä ilta aamiastilauksen tälle aamulle. Se olikin runsaanpuoleinen ;)

Kuten muutkin Karibian saaret, tälläkin saarella on ollut monia omistajia...espanjalaisia, ranskalaisia ja brittejä. Espanjalaiset nimesivät saaren ensin Granadaksi, Espanjan Granada-kaupungin mukaan. Tuo nimi ei kuitenkaan englantilaisia miellyttänyt ja he muuttuvat nimen nykyiseksi Grenadaksi.
Maa itsenäistyi 1970-luvulla. Saarella on noin 100 000 ihmistä ja naisia saarella on jokaista miestä kohden 7!!! Miehet ovat kuulema muuttaneet ulkomaille työn perässä. Koulut ja terveydenhuolto on saarelaisille ilmaista, myös hammashuolto. Silti katukuvassakin näkyi hampaattomia naisia.

Aamiaisemme aikana, kippari kuulutti, että kovan merenkäynnin vuoksi maihintulo Grenadalle siirtyy myöhemmäksi. Lopulta tunnin viivästyksen päästä halukkaat saivat poistua laivasta. Aallot löivät välillä laiturin yli lennättäen rapujakin.

Maissa paikalliset taxi- sekä retkimyyjät olivat kimpussamme. Olisimme halunneet lähteä päiväksi veneretkelle snorklaamaan, mutta kuulema kova tuuli esti veneiden lähdön.....tiedä sitten, mikä oli totuus.
No joka tapauksessa, otimme reilun kolmen tunnin saarikierrosretken. Kuski oli nimeltään Jimmy, lempinimeltään kalju. Retkibussissa oli asiakkaana myös yksi kaljupäinen jenkkimies, jonka kuski risti hänen toisenmerkkiseksi veljekseen.
Päivän aikana tutkailtiin mausteita, sademetsää ja vesiputouksia sekä Fort Fredericin linnaketta. Sen rakensivat ranskalaiset 1700-luvun loppupuolella. Tositoimissa tätä linnaketta ei koskaan ollut käytetty.
Vesiputouksella sain serenaadin taitavalta trubaduurilta, joka osasi kaksi sointua kitaralla (C ja G7)  ;D

Retken jälkeen kävästiin laivalla pikaseltaan syömässa ja oltiin jo menossa laivasta uudestaan maihin, kun kuulimme ensimmäisen kerran suomenkieltä. Nämä nuoret kertoivat olevan vanhempiensa kanssa täällä laivalla.
Maissaolessa kiertelimme paikallisissa kaupoissa ja löysinkin itselleni mieleiset korkkarit. Kaduilla tuli vastaan eri ikäisiä koululaisia. Heillä oli pakolliset kouluasut, joihin kuuluivat mm. mustat tai valkoiset kävelykengät. Niissä ei saanut olla mitään "adidasraitoja" tms.

Ennen illallista, jonne tälläkertaa oli pukeutumiskoodina "formal" eli puku&iltapuku, ehdimme hetken istahtaa allas-alueella sekä pelata minigolffia. Seinäkiipeilykin olisi kiinnostanut, mutta siihen oli jonoa.
Illallisen nautimme pitkän kaavan mukaan. Taustalla ravintolassa soi Titanikin tunnuskappale. Ruokailun jälkeen poikkesimme laivan keulassa olevaan Coralteatteriin, jossa tänä iltana oli musikaaliesitys upeine vaateloistoineen.
Hyttiimme palattuamme, oli taasen hyttisiivoojamme Vanel tehnyt pyyhkeistä ihanan apinan roikkumassa katosta.