Keskiviikko 29.6. Tämän päivän ohjelmaksi olimme päättäneet patikoida koirien kanssa Geirangerin vuonon rinteillä. Pakkasimme aamiaisen jälkeen eväät reppuun ja suuntasimme Möykyllä pienen mökkikylän parkkialuetta kohti. Mutta mutta....tielle oli leveysrajoitus, emmekä mahtuneet Möykyllä menemään sinne. Otettiin suunnitelma B käyttöön eli Hanne ja koirat jäi pikkutien alkupäähän odottamaan ja Jussi vei Möykyn 700 metrin päähän parkkiin isoa tietä ylöspäin.
Nyt kun emme voineet ajaa Möykyllä parikointipolun alkupäässä olevan mökkikylän parkkipaikalle, oli se taivallettava jalkasin. Matkaa sinne oli yksi kilometri. Aurinko paistoi yllättävän lämpimästi rinteeseen ja kuumahan siinä tuli koirillekin. Onneksi matkan varrella oli puroja, joista saimme kippoon kerättyä heille janonsammuttajaa.
Vaellusreitti oli merkattu V-kirjaimella, joten eksyä ei voinut.
Kilipukkien lisäksi reitillä oli myös laamoja, vai alpakoita, mitä lie. Ei olikein tiedetty, miten ne ihmisiin ja koiriin suhtautuvat. Hiukan vaan mulkoilivat pelottavasti perään.
Uljaat vaelluskoirat reitin varrelta. Huomatkaa taas V- kirjain, joten oikeaan suuntaan ollaan menossa.
Perille päästyä maisemat olivat huimat. Serpentiinitie, jota illemmalla olisi tarkoitus ajaa näkyi myös oikealla. Korkeutta oli 513 m ja kutakuinkin suora pudotus alaspäin.
Ja tokihan ne eväät on nautittava. Ja maistui muuten hyvältä!
Pullat kiinnostivat koiria ihan simona.
Hurtigruten-laiva lipui samaan aikaan vuonossa.
Saiskos nyt sitä pullaa lisää ja heti!!!!
Perhepotretti yläilmoissa.
Hanne ja Hurtigruten
Todistusaineistoa, että perille saakka vaellettiin.
Nyt olisi sama reitti vaellettava takas.
Nero oli enimmäkseen Hannen kahvakuulana.
Laamoja oli ilmestynyt paluureitille sillä välin lisää. Oikeesti oli pelottavaa olla niiiden kanssa samassa aitauksessa, kun ei tietoa, miten ne suhtautuu koiriin. Nero oli edelleen Hannen sylissä piilossa ja Kekekin käveli hyvin reippaasti niiden ohi.
Ihan reitin loppupäässä oli tiellämme suuri lauma vuohia. Keke kiinnosti niitä suunnattomasti, kun taas Keke pelkäsi niitä.
Jokaikinen vuohi tapitti silmillään Jussin sylissä turvassa ollutta Kekeä.
Sen verran niitä kiinnosti Keke, että ne lähtivät seuraamaan Kekeä (joka edelleen Jussin sylissä piilossa)
Keken onneksi se pääsi portin taakse turvaan. Sinne päästyään se uskalsi ruveta jo haukkumaan vuohille :D
Hanne ja Nero olivat edelleen vuohien ympäröimänä. Ja voinette arvata, miltä kengän pohjat näytti tämän jälkeen....
10 km tarpomisen ja lähes 300 m nousun jälkeen oltiin hikisiä. Möykky oli suojaisessa paikassa parkissa, joten ulkosuihkut sujuivat hienosti. Kyllä teki terää käydä huuhtomassa rinteestä hankitut hiet pois.
Syötiin vähän "pirkkapastaa" välipalaksi ja matka jatkui eteenpäin. Kello oli jo kuuden maissa iltapäivällä. Suunta Moldea kohti kansallista turistitietä pitkin. Matkalla olisi myös Norjan ehkä kuuluisin turistiepätkä Trollstigen.
Siinä se samainen serpentiinitie, jota myöden nyt Möykyllä lähdetään kipuamaan.
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Örnesvingen, MSC Opera-laiva siirtää turisteja Geiranger-vuonoa pitkin seuraavaan kohteeseen. Oikealla näkyy myös seven sisters-putoukset.
Ja taas lautalla eteenpäin. Möykky pääsen henkilöauton maksulla, kun sen pituus on YHDEN
cm (!) alle 6 metriä.
Kipparia ei päästetty komentosillalle.
Yllättävää, miten paljonkin nähtiin mansikkaviljelyksiä. Norjalaiset mansikat maistuvat yhtähyviltä kuin suomalaisetkin. Makua löytyy.
Yllättäen saavuimme Rauman kuntaan.
Ja sitten alkoi kuuluisa Trollstigen, joka on noin 6 km pitkä.
Ei Trollstigeniä turhaan kehuta, ihan uskomaton tie ja maisemat. Harmi, ettei niitä saa kunnolla kuviin vangittua.
Ei jaksettu ajaa ihan Moldeen asti, vaan jäätiin yöksi vuonon rantaan lähellä Isfjordin kylää. Samantien ruoan laittoon. Tällä kertaa lohinyyttejä grillistä.
Keke leikki sillä välin uudella pallollaan, jonka löysi Lom-kylästä.
Onnellinen Keke
Viinipönikät ovat yleensä hienoissa pahvilaatikoissa. Jääkaapin tilanpuutteen takia me pidimme viiniä kuitenkin pelkästään pussissa. Jussin sanoin tämä "kusipussi" ei kyllä niin kauhean houkuttelevalta näytä. Tyhjäksi se silti illalla tuli.
Hyvää yötä.
Päivän ajokilometriejä tuli tänään Geirangerista Isfjordiin vain 94.
