Similanin saaret 18.1.2016

Eilen lähdimme aamulla Similanin saarille. Ensin puolisen tuntia kauhealla vauhdilla pikkubussilla  laiturille. Sitten odotellaan tunnin verran pääsyä pikaveneeseen. Olivat jaotelleet kiinalaiset ja venäläiset pääosin omiin paatteihinsa, meidän purkissa oli kutakuinkin länkkäreitä. Tosin kaksi venäläismatamia ilmeisesti vahingossa olivat meidän veneessämme. He sijoittivat itsensä tosi leveästi ja myös  laukkunsakin penkille. Me muut könötettiin kuin sillit suolassa. Opas pariin kertaan ja minä useammankin kerran mummoja komensin tiivistämään, lopulta uskoivat. Olivat tulleet snorklausmatkalle, mutta eivät kyllä kertaakaan snorklanneet. Nje poni maju.

Pikavenematka kesti tunnin ja 20 min. Vene kulkee kolmen perämoottorin voimin yli 30 solmua ja kyytiin mahtuu yli 30 hlö. Liikkuuessaan venee hakkaa aaltoihin koko ajan, niin että tyrä ryskyy. Ei ole siitä miellyttävimmästä päästä tämä matkustustapa. Vihdoin päästiin perille ja ensi alkuun oli tunnin verran uimista turkoosissa meressä vitivalkoisella korallihiekalla. Meriveden lämpötilaksi mittasin 27 astetta. Minulla on aina reissussa mukana Susan vanhasta äitiyspakkauksesta lämpömittari. Siinä on teksti "lasten kylpy" 37:n asteen kohdalla. Ei ihan noihin lukemiin päästy, mutta lapset ja minä kylvimme silti innolla. Nautimme uimisesta suunnattomasti yhdessä kovaäänisen tuhatpäisen kiinalaisjoukon kanssa. Jokaisella kiinalaisella oli päällään pelastusliivit. Se oli hyvä, koska uimataito näytti unohtuneen Pekingiin.

Sitten taas pikaveneeseen ja siirtyminen seuraavalle saarelle. Siellä snorklattiin suoraan veneestä. Vedessä oli kuin olisi uinut akvaariosssa, paljon kaloja näkyi. Kivaa oli, tosin aallot ja virtaukset olivat aika isoja, pärjättiin kuitenkin.

Sitten taas veneellä seuraavan saareen. Se oli paljon mukavampi, koska aaltoja ei käytännössä ollut. Varsinkin rannan tuntumassa oli hienoja kaloja.

Viimeinen saarikohteemme olikin itse Similanin pääsaari. Siellä syötiin myös lounas ja vielä jäi aikaa snorklauksellekin. Susa ja Aku kiipesivät näköalapaikalle, kun me muut jäimme rannalle. Täällä snorkaltessa potkaisin koipeni näkin peittämään kiveen ja haavahan jalkaan tuli. Se kirveli mukavasti suolavedessä. Pyysimme myöhemmin veneen ensiapuaatikosta desinfiointiainetta ja laastaria ja saatiin paikkaukset tehtyä.

Sitten ajettiin taas se vajaa puolitoista tuntia takaisin mantereelle pikaveneellä. Ehtoolla mentiin Italialaiseen pizzeriaan kylille syömään. Jussi kertoi, että oli omituisin ja paras frutti di mare-pizza ikinä, minkä sai eteensä siellä. Oltiin kaikki tosi nälkäisiä pitkän meripäivän jälkeen ja eikä nukkumattia tarvinnut kauaa odotella.

Osa alla olevista kuvista kehnolaatuisia, ne on kuvattu kuvasta kuvaan.