Aamutiskauksen jälkeen kävimme yöpaikan vieressä olevalla vanhalla padolla. Paikallinen nuoriso kävi siellä eilen illalla uimassa. Pato oli rakennettu v. 1911 sähköntuotantoa varten ja suljettu jo v. 1937. Syynä sulkemiseen oli infotaulun mukaan vedenottotunneliin jämähtänyt iso uppotukki. Oudolta kuulostaa.
Tälle päivälle oli jo koto-Suomessa suunniteltu koskenlaskua ja kanjoniliitoa. Koskenlasku tehtiinkin Mangawekassa Rangitikei-joella. Se oli melko leppoisa viiden kilometrin rupeama, välillä oli koskenpätkiä, vaatteet kyllä kastuivat. Mukana oli myös mukava opas, joka kertoi joen jyrkkien seinämien olevan itse asiassa kuin puristettua mutaa. Välillä seinämät sortuvat joistain kohtaa. Maisemat olivat tosi erikoiset ja kauniit.
Tästä sitten siirryttiinkin 30 km päähän Taihapen kylän lähellä olevaan kanjoniin, jossa katsottiin yksi Flying Fox lasku. Siinä lasketaan 1,1 km pituisen vaijerin varassa kuin makuupusseissa mahallaan maaten. Vauhti nousee yli satasen tunnissa. Lähtöpaikka varmaan sadan metrin korkeudessa. Meidänkin oli tarkoitus mennä sinne tekemään tandem-lasku, joka oli jo varattukin puhelimitse ennakkoon. Paikan päällä kuitenkin Jussi sanoi, ettei ole hänen juttunsa tämä, oli liian korkea paikka. Niinpä jäi sitten minultakin tämä kokematta, sillä kauhu olisi pitänyt kokea yhdessä. Automatka poispäin oli aika hiljainen.
No sitten jäi taas aikaa maisemian ihailuun. Uuden Seelannin luonto on kyllä uskomattoman hieno ja vaihteleva. Välillä on Hobbit-tyylistä kumpuilevaa, satojen tuhansien lampaiden jyrsimää laaksoa ja kukkulaa, välillä erämaata ja lumihuippuisia vuoria laskettelurinteineen.
Ensi yöksi Jaskalle löytyi tontti pohjois-saaren keskiosasta, Taupo-järven rannalta. Täällä ihailimme auringonlaskua +15 asteen lämmössä.Aurinko muuten liikkuu tällä puolen palloa vastapäivään, se on aika hassua.
Tämän päivän ajokilometrit olivat n. 150 km.
Siirrän nyt puheenvuoron Jussille. Hänellä on teille asiaa kahvista.
Olen kahvin suurkuluttaja, sitä menee varmaan pari litraa päivässä, tai jotain sinnepäin. Tässä matkailuautossa kahvia voi keittää itsekin, mutta usein noilla retkillä voisi ottaa kahvikupin muutenkin. Jos sitten menee kahvilaan ja haluaisi vain ottaa kahvin, siihen tilkan maitoa, eikä muuta, niin se onkin sitten vaikea rasti. Valittavana on kaiken maailman cappuccinoja ja expressoja, mutta missä vanlig kaffe, ei missään. Tiskin takana on kuution kokoinen helvetinkone, josta väännellään kaiken maailman kampia ja siivilöitä ja lopuksi se töräyttää jonkinlaista kahvia epämääräisesti muistuttavaa tököttiä, jota ei joisi Holkerikaan. Se on jotain tervapohjaista järkyttävää mömmöä. Lisäksi vielä koko valmistusprosessa menee minuuttitolkulla aikaa. Luulis tuolla vaivalla syntyvän parempaa jälkeä.
Miten näppärää onkaan ABC:lla töräyttää pannusta kahvi mukiin ja kannusta maitoa sekaan. Niin sen homman pitäisi toimia. Nykyään tosin ABC:lle on perinteisen presidentin lisäksi tullut vaihtoehto tummapaahtoisesta presidentistä (eli Obamasta). Mielestäni nuo kaksi vaihtoehtoa riittäisivät täälläkin vallan mainiosti.
No matkan edetessä olen oppinut, että cafe americano with little milk on se lähin arvaus kahvityypistä. Osa myyjistä osaa sellaisen loihtia, mutta joillekin se on vaikeaa. Jos erehtyy sanomaan sanan maito, niin melkein aina pitää varautua juomaan cafe latte, niitä on tullut muutama täällä juotua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti