Aku, Susa, Johku ja Juha eivät tosin lähteneet mukaan, he pitivät allas-ja rantapäivää.
Aamulla odotimme noutoa pitkään. Pikkubussin piti noutaa meidät hotellilta klo 8.30. Kun sitä ei ollut kuulunut 8.50 mennessä, Jussi soitti Jeim Bondille (olemme ristineet retken meille myyneen naisen Jeim Bondiksi, koska hän on kovin koittanut myydä meille retkeä Jeim Bond islandille. Oikeasti siis James Bond Islandille, ässä-kirjain tuntuu olevan rouvalla vähän hakusessa :-)
No Jeim Bond selvitteli asiaa ja kohta soittikin takaisin ja kertoi, että nouto on juuri tulossa. Samassa pikkubussisa oleva englantilainen nuoripari oli vaihtanut hotellia ja informaatio ei ollut oikein kulkenut kuskille asti, oli odottanut heitä väärässä hotellissa. Päästiin viimein liikenteeseen ja edessä oli n. tunnin ajomatka. Ajettuamme noin vartin verran, kuski veti auton tiensivuun. No mikäs nyt tuli? Hän sanoi vain: ten minutes. Arvasimme, että joku on vielä jäänyt kyydistä ja nyt odotellaan. Näin olikin. Toinen englantilainen nuoripari tuotiin pick-upilla autollemme ja taas matka jatkui.
Loppumatka autolla oli kauniissa kumpuilevassa ja rehevässä maisemassa, nähtiin paljon myös norsutarhoja, joista turisteille myytiin norsusafareja. Itse emme enää norsusafareille osallistu, koska eläimiä kohdellaan aika huonosti. Suomalaiset matkatoimistotkaan eivät myy norsuretkiä enää.
Perillä meidät laitettiin ensin menemään vaijeriliitoa. Se oli itse asiassa oikein hauska kokemus. Vaijeri oli aika pitkä ja meni joen yli. Pieniä kauhunkiekaisuja silti irtosi, koska mielestäni tulin liian lujaa loppua kohden. Kaksi thai-poikaa sai minut kuitenkin kaapattua ihan normaalisti kiinni loppupäässä, huh-huh.
Nuoriso ja Jussi tykkäsivät liitohommista myös.
Sitten ajeltiin koskenlaskun lähtöpaikalle. Kaikille kypärät päähän ja pelastusliivit ylle ja eikun rantaan. Päästiin kaikki samaan veneeseen. Meno oli hurjaa ja kastuttiin oikein kunnolla. Tiesin jo etukäteen kirkuvani koko ajan ja niinhän siinä taas kävi. Hiukan häpeilin kirkumisiani jo ennakkoon, mutta Jussi sanoi, että se on vaan hauskaa ja jos haluan voin aloittaa kirkumisen jo pikkubussissa.
Viisi kilometriä koskea meni kuin hujauksessa. Sitten meidät laitettin isoon autonrenkaaseen, jokainen omaansa ja tyrkättiin menemään koskea alas. Ensi alkuun pelotti hiukan, mutta se oli itse asiassa tosi hauskaa. Kuvasin suurimman osan laskusta videolle, mutta valitettavasti sitä ei voi siirtää tähän blokiin, kirkumista kyllä riitti. Noustiin vedestä ja näin kun Jussi selitti englantilaisille retkikavereillemme nauraen, että oli tullut vähän ass-damagea. Oli istunut renkaassa liian syvällä ja törmännyt hanuri edellä kiviin. Onneksi ei kuitenkaan sen kummenpaa ollut käynyt.
Sitten vaan hotellille, päiväunosille ja blokin kirjoitteluun. Välillä täällä taivas löi tulta ja vettä tuli kaatamalla. Nyt on sade lakannut ja siirrymme taas kaupungille syömään.
Osa kuvista taas hiukan huonolaatuisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti