Ollaan nyt molemmat niin puhki päivän riennoista, että parempi päivitys tulee huomen aamulla eli meidän maanantaina (teidän sunnuntai-ilta). En malta silti jo hehkuttaa, mutta ME TEIMME SEN YHDESSÄ ELI LASKEUDUIMME 100 METRIÄ VAIJERIEN VARASSA LUOLAAN!!!!
Tässä kuitenkn muutama kuva tältä sunnuntain päivältä. Luolaretkelle ei saanut ottaa omia kameroita, mutta saamme huomen aamulla sähköpostilla oppaan ottamia kuvia. Liitetään niitä huomenna tähän päivitykseen.
No niin nyt viimeinkin päästiin päivittämään tätä eilistä blogia. Nyt tätä kirjoittaa Jussi, Hanne valmistelee jo tämän päivän juttuja. Täällä on nyt jo maanantai-ilta.
Kävimme eilen siis ensimmäiseksi Hobbitonissa, minulle paikka oli tosi mukava kokemus, kun olen lukenut kaiikki tarut sormusten herrasta ja hobbiteista + nähnyt kaikki leffatkin. Hobbitonissa on siis kuvattu kaikki Kontu (Shire)-kohtaukset. Taru Sormusten herra-trilogiaa varten rakennukset olivat vain väliaikaisia kulisseja, mutta Hobbit-leffoja varten ne rakennettiin pysyviksi. Siella oli 39 hobbit-luolaa, ne olivat kutenkin sellaisia, että käytännössä vain ulkokuoret ja pihapiiri on rakennettu ja sisätiloja ei. Green Dragon pubi oli poikkeus. Kierroksen lopuksi istuttiin ko. pubissa takan edessä juomassa alkoholitonta ginger alea. Kannatti käydä.
Hobbitonista lähdettiin sitten ajamaan kohti Waitamoa ja siellä olevaa Lost World-luolaseikkailua. Tämä reissu oli ostettu jo Suomesta käsin. Päästyämme paikan päälle niin huomattiinkin, että olisimme ainoat osallistujat klo 15.00 alkavalle turneelle, saattiin oikein privaattiopas meille, nuori mies nimeltään Chris. Ei kun autoon ja reilun parinkymmen minuutin ajonmatkan päästä saavuimme luolille. Päälle kumisaappaat, haalarit, kypärä ja valjaat. Sitten harjoiteltiin turvasakkelien kiinnityksiä ja lähdettiin luolan suulle. Tämä suu oli kylläkin 100 m alaspäin, vatsaa kouraisi kyllä kunnolla, kun kävelimme lähtöpaikalle läpinäkyvän ritilän päällä ja alla on tuo 100 m pudotus. Sitten Hanne ja minä kiinni remeleihin ja alaspäin, pelotti niin perkeleesti ja Hanne vaan nauroi. Minulla on vähän kammoa korkeita paikkoja kohtaan, vaikka lupakirja purjekoneelle löytyykin. Joka tapauksessa kuvista varmaan asian huomaa, toinen pitää tiukasti kiinni ja toinen vain yhdellä kädellä. No yhtä kaikki alhaalla oli tosi voittajan fiilis ja menisin milloin vaan uudelleen.
Alhaalla luolan pohjalla virtasi pieni joki. Lähdimme kipuamaan joen reunaa syvemmälle luolaan, kypärän lamppu piti laittaa päälle. Syvemmällä luolassa oli jo säkkipimeää ja sieltä otsalampun valossa bongasimme ankeriaan vedessä. Opas nappasi limakalan käteensä, se on kuulemma aina siellä väijyssä samassa paikassa. Luolassa liikkuminen oli raskasta puuhaa, kaikkialla kosteaa ja mutaista ja välillä ahtaitakin paikkoja. Yhdessä kohtaa opas pyysi meitä istahtamaan kiville ja sammuttamaan lamput. Kun niin tehtiin, katto oli täynnä neonvihreitä pisteitä, tuhansia kiiltomatoja, uskomaton näky.
Kun olimme muutaman tunnin kömpineet luolassa, oli aika lähteä ylöspäin. Olimme siis laskeutuneet 100 m, kävelleet luolassa ylöspäin n. 30 metriä, nyt oli vuorossa 30 metriä täysin pystysuoria tikkaita. Se vastaa noin kymmenkerroksista kerrostaloa. Ensin opas kipusi ylös, laski sieltä meille turvaköyden, johon kiinnitin ensin Hannen valjaat. Hanne lähti kiipeämään ja minä jäin pohjalle yksinäni. Hanne lähti ensin tosi reippaasti, mutta kohta puhti loppui ja piti jatkaa pienemmin askelein. Hannehan on vielä toipilas. Ylös asti ei alhaalta kunnolla edes näkynyt, päättelin, että Hanne pääsi ylös, kun kohta minullekin laskettiin köysi alas. Valjaat kiinni, sitten piti oppaalle huutaa "climbing" ja lähteä kiipeämään. Voin kertoa että 30 metriä on pitkä matka ja käy kunnon päälle, rautaiset tikkaat olivat myös limaiset ja kosteat ja huojuivat puolelta toiselle. Tuli myös roikuttua aika korkealla, enkä kyllä kertaakaan vilkaissut alaspäin, ylöspäin kylläkin monta kertaa, että milloin tämä nyt perr.... oikein loppuu. Loppuihan se ja taas tuntui oikein hyvältä. Sitten enää kiivettiinkin loput 40 m ja oltiin taas maan pinnalla. Huikea kokemus oli kyllä tämä luolaseikkailu, suosittelen.
Illalla olimme molemmat aivan puhki ja mentiin ajoissa maate Waitomon Top10 leirintäalueella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti