Tänään ollaan oltu neljä viikkoa reissun päällä. Viimeinen viikko siis pyörähtää...
Tänään oli jälleen näkemisen riemua. Meidän molempien lapset kavereiden kera saapui tänne meidän luokse Khaolakiin.
Aamupäivä puolille päivin meni odotellessa nuorison saapumista samaan hotelliin the Leaf Oceanside. Jussi seurasi herkeämättä flight radarista heidän lennon kulkua. Pari tuntia ennen koneen arvioitua laskeutumista, jolloin kone olisi Intian ja Thaimaan välillä meren päällä, kone hävisi tutkasta. Siloin Jussille iski paniikki, miksi se kone hävisi tutkasta.....
Yritin järkeillä tilannetta hänelle turhaan. Lopulta Jussi löysi lapsosia kuljettavasta koneesta jostakin muuta kautta jonkin näköistä tilannetietoa ja rauhoittui.
Olimme puolen päivän jälkeen respassa istuskelemassa, kun laukkuauto pyyhälsi hotellin eteen. Tunnistimme sieltä tuttuja laukkuja, josta tiesimme nuorten tulevan pian. Hetken päästä he tallustelivatkin bussista respaa kohti. Nuoriso ei ollut osannut nukkua päälle kymmenen tunnin yölennon aikana, joten olivat aika väsyneitä ja nälkäsiäkin. He halusivat lähteä mukaamme kylille syömään ja käymään vielä paikallismarkkinoillakin. Niinpä etsimme ruokailun jälkeen avolavataksin, johon mahtuisi 9 henkilöä ja suuntasimme markkinoille. Osa meistä teki hyviä ostoksia toisten ihmetellessä paikallismarkkinoiden humua. Samalla sovimme maanantaille kokopäiväreissun Similanin saarelle.
Lapsosten mennessä hotellille nukkumaan, menin taasen tunnin jalkahierontaan. Tällä kertaa valitsin ihan uuden paikan, jossa onneksi oli helläsormisempi hieroja. Oli se taas niin ihanaa enkä köyhtynyt kuin reilun 7 euroa.
Nyt nukkumaan ja aamulla katsoa, lähteekö altaille vai......
hienoa, että lapsoset pääsivät sinne onnellisesti perille.Teillä on jo ohjelmaa kerrakseen nuorten kanssa käydä eri paikoissa ja nautiskella antimista. Terveisiä koko poppoolle ja pitäkää hauskaa.T. pipsa ym
VastaaPoista