perjantai 8. tammikuuta 2016

Maorilainen ilta 8.1.2016

Juuri palasimme camping-alueelle mahtavasta illasta. Kerron siitä hetken kuluttua, mutta sitä ennen tähän aamuun.

Kello oli herättämässä seitsemältä aamulla Lake Taupon rannalla. Jussi sai juuri aamiashommat tehdyksi, kun alkoi satamaan. Tunsin oloni entistä kipeämmäksi, heräsin yöllä usein yskimään. Päätimmekin etsiä myöhemmin päivällä lääkärin esiin.

Jaskan keula kohti Wai-o-tapua, jossa on kuumia lähteitä, geysirejä ja muutenkin kaikkea mahdollista vulkaanista toimintaa. Juuri tämä pohjoissaaren keskikohta sijaitsee mannerlaattojen yhtymäkohdassa. Sinne oli noin tunnin ajomatka yöpaikastamme.

Menimme ensiksi katsomaan geysiriä, josta olimme etukäteen olimme netistä tutkineet, että se purkautuu klo 10.15. Tämän takia meillä oli kellokin soimassa. Tällä alueella oli 1800-luvulla avovankila ja vangit ajattelivat, että kuumasta lähteestähän saa pyykkivedet ilman lämmittämistä. Kun he laittoivat saippuaa lähteeseen, niin siitä tulikin yllättäen geysir ja vankien vaatteet lensivät taivaalle. Samalla tavalla nykyäänkin saippuua lähteeseen laittamalla saadaan se purkautumaan haluttuna aikana.

Geysirin jälkeen siirryimme tutkimaan muitakin paikalla olevia kohteita. Joka puolellla maa höyrysi ja siellä oli erikoisen värisiä mineraalien värjäämiä lähteitä. Kaikille eri paikoille oli annettu nimiä kuten pirun kraateri tai pirun lähde tms. Jussi sanoi, että jos nämä lähteet olisivat Suomessa, niin ainakin jonkin nimi olisi paholaisen peräaukko, niin julmetun pahanhajuinen rikinkatku ilmassa leijui. Olipa erikoinen ja mielenkiintoinen paikka.

Ajoimme Waiotapusta Rotoruaan, josta etsimme tulevalle yölle leirintäaluepaikan. Päästään kunnolla peseytymään ja pyykkäämään. Respasta selvitimme minulle lääkärin. Se olikin ihan lähellä ja päästiin melkein samantien lääkärin juttusille. Hän kuunteli keuhkot ja totesi, ettei kuulosta hyvälle ja sain antibioottikuurin. Hyvä niin, ettei tämä köhä nyt ainakaan pahenisi.

No niin nyt päivän kohokohtaan, eli maorilaiseen iltaan. Liput tännekin olimme ostaneet jo Suomesta käsin. Esitys alkoi heimon tullessa tarkistamaan kylään tulevat vieraat. Heimo koittaa ottaa selvää, onko tulijoilla sota vai rauha mielessä. Tässä vaiheessa heimo koitaa itse olla mahdollisimman peloittavan näköinen, pullistellen silmiään ja työntämällä kieltä ulos. Oli aika vaikea pitää pokkaa, kun edes hymyilläkään ei "saanut". Seurueemme todettiin vaarattomaksi ja toivotettiin tervetulleeksi.

Heimolaiset esittelivät tapojaan ja kulttuuriaan metsään rakennetussa maorikylässä. Sen jälkeen seurasi mahtava ja rytmikäs esitys. Olivat tosi musikaalisia. Lopuksi seurasi Hangi, eli maori-illallinen. Se oli valmistettu kuin suomalsille tuttu rosvopaisti. Hyvää oli ja ähkyyn asti syötiin. 

Paluumatka takaisin Rotaruaan ihmisten ilmoille oli omituisin ja hauskin bussimatka ikinä. Ensinnäkin bussi oli vanha kuin taivas, vailla iskareita. Vettä satoi kaatamalla ja kuski kuulutti, että hänen pyyhkijänsä olivat lähteneet Hawaijille, eli eivät toimineet ollenkaan. Kuskilla oli mikrofonikuulokkeet ja hän viihdytti koko matkan matkustajia. Välillä hän imitoi Louis Armstrongia, lauloi outoja lauluja, johon matkustajat osallistuvat ja kertoi hyviä tarinoita. Yksi liikenneympyräkin kierrettiin kuuteen kertaan lastenlaulun tahdissa.

Surkeasta kelistä ja lääkärikäynnistä huolimatta tämä oli tosi kiva päivä. Jaskan mittariin tuli kilometrejä vähän toistasataa.

4 kommenttia:

  1. hyvä että sait lääkettä flunssaan ja pikaista paranemista.Taas teillä on ollut mahtava päivä erilaisine ohjelmineen.Tänä aamuna mittari näytti 28 astetta, siellä on varmaan saman verran lämmintä. On pakkanen jo hellittänyt 18 ast. Hyvää loman jatkoa teille sinne maailman ääriin ja terveyttä. t. Pipsa ja Pipsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä, joka en ole koskaan kipeänä, niin nyt sitten piti tauti iskeä!
      Ei täällä olla päästy noin lämpimistä (28) keleistä nauttimaan. Täälläkin hetkellä ulkomittarissa +18° kellon ollessa 9.52

      Poista
  2. ...se tarkoitti edellisen lopussa tietenkin että t. Pipsa ja Pekka, mutta
    oli nakit pakkasen jäljiltä kohmeessa.
    Eksotiikkaa riittää ja toivottavasti saatte molemmat terveinä nauttia siitä
    mahdollisimman paljon.
    t. Pekka ja Pekka

    VastaaPoista