Sognefjellet, lisää lunta tupaan

Tiistai 28.6. Päivän pääkohde tiistaina oli Sognefjellet, eli yksi Norjan kansallisteistä. Tämän blokin on tälläkertaa  kirjoittanut Jussi.

Aamulla Karvapojat herättivät, niinkuin aina.

Lustrafjorden-vuonon rannalla Lusterissa aamupalapaikasta ei valittamista.

Aamiaisen jälkeen jälleen serpentiinitietä pitkin ylös.

Nämä ylämäet jäisi multa kyllä polkematta.

Hiihdosta puhumattakaan. Yhtä hulluja nää norjalaiset, kuin suomalaisetkin, varsinkin tuo paidaton jäppinen. Lunta kainaloon ja menoks.

Taas tultiin lumiselle ylängölle. Korkeutta oli n. 1400 m.

Vuorostaan Nero sai katsella paraatipaikalta maisemia. Hiukan kyllä pelotti, jos sitä joutuu uudestaan tuonne lumeen sipsuttelemaan pienillä tassuilla.

Kinokset oli paikkapaikoin taas hurjan korkeat!

Apukuljettajamme. Huomaa myös ajon aikaiset lataussysteemit. Kännykät, pädit ja vara-akut pitää pitää hengissä.

Ylängön levähdyspaikalle pölähti 50:n pyörän Harrikkapappaporukka, yksi Suomestakin. Mukavaa sakkia olivat. Hanne sai toimia heille kameramiehenä, joten nappas muutaman kuvan itsellekin. 

Kuusi miestä paleltui kuoliaaksi vuonna 1813  ylittäessä tätä yläntöä. Heidän muistolle oli pystytetty tämä muistomerkki.

Rouva pääsi taulun sisälle. Kun kameran ottaa esiin, niin Hannelle tulee heti outoja asentoja 😁

Jaksaa jaksaa hyppiä....tuuli hiukan heitti huivia naaman eteen

Tuota punertavaa lunta ihmeteltiin, sitä on joka puolella. Varmaan joku kasvillisuusjuttu.

Tämä mesta on kesähiihtokeskus

Sulanut vesi lumen päällä saa aikaan turkoosit värit.

Siinä sitä olisi voinut hiihdellä.

Taas serpentiinejä, nämä köröteltiin alas kakkosvaihteella jarruttaen.

Tällainen mystinen pysti pölähti vastaan keskellä ei mitään. Google-selvitys vielä tekemättä.

Poistuessamme Möykystä, Keke tarkkailee meitä.

Saavuttiin Lom-nimiseen paikkaan. Se on melkoinen turistipesä, koska sen kautta on kulku turistiteille ja läheisiin luonnonpuistoihin. Lom on kuivimpia paikkakuntia Norjassa. Täällä näimme pelloilla kastelulaitteita. Niille ei muualla Norjassa ole mitään käyttöä. Ennenvanhaan täällä kasteltiin peltoja puulapioilla vettä viskomalla. Oli varmaan mielekästä puuhaa.

Ensimmäistä kertaa ulkona syömässä. Pizza con pollo x 2.

Lomin sauvakirkko. Sauvakirkko on kyllä outo suomennus, oikeampi olisi pylväskirkko, perustuen hirsisiin pylväsrakenteisiin. Tämäkin oli alunperin rakennettu jo 1100-luvulla, mutta laajennettu monta kertaa.

Kekellä oli onnenpäivä, kun se löysi nurmikosta pallon. Nero on selvästi vähän kateellinen. Herrat istuvat niin hienosti, että japanilaisturistiryhmä kuvasi myös heidät.

Näillä puupenkeillä on jokunen istunut.

Raskaan päivän jälkeen päiväunoset.

Sitten siirryttiinkin seuraavalle kansallistielle matkalla Geirangeriin.

Kaposilla teillä tuli näitäkin vastaan.

Vesi näyttäisi olevan kylmää, kun jäälohkareetkaan ei sula.

Serpentiinitie ylängöltä Geirangeriin.

Maisemat olivat kuin satukirjasta.

Yöksi parkkiin tylsähkölle parkkipaikalle Geiranger-vuonon päähän.  50 m kävelyn päässä oli kyllä nämä hulppeat maisemat.

Päivän ajokilometrit Lusterista Geirangein kupeeseen 188 km.