Sunnuntai 26.6. Aamuyöstä oli alkanut sade. Aamiaisella lampaiden pyöriessä ympärillämme, mietimme, palaammeko samaa serpentiinitietä takas laaksoon Rjukan-keskustaan vai kierrämmekö pidemmän lenkin kautta... Päädyttiin ensimmäiseen vaihtoehtoon, joten leiri nippuun ja nokka kohti märkää & jyrkkää serpentiiniä. Mentiin sitten oikeesti ykkösvaihteella!
Rjukanin kaupunkiin ei pääse paistamaan aurinko syyskuusta maaliskuuhun vuorien peittäessä auringon valon. Niinpä viereisen vuoren rinteelle on asennettu vuonna 2013 valtavat peilit, joiden kautta talviaikaan mahdollisen auringon paistaessa kaupungin 600 m2 kokoiselle torille saadaan suunnattua hetkellisesti valoa.
Peilit näkyvät ottamassani kuvassa oikealla ylhäällä.
Rjukanin keskusta oli hyvin pieni kauniine taloineen.
Täältä matka jatkui seuraavaan ennakolta katsottua määränpäätä kohti. Se oli ylängon luonnonsuojelualueen läpi kulkeva maisemareitti. Meille vaan sattui hyvin sateinen päivä, joten näkyvyydet oli mitä oli.
Täällä ylängöllä on Norjan suurin villiporokanta sekä alue on erittäin suosittu vaelluspaikka.
Aurauskepit oli hurjan isoja, yli kolmemetrisiä tolppia :)
Hiukan kyllä harmitti huono näkyvyys, mutta ylimääräistä aikaakaan meillä ei ollut jäädä odottelemaan sään paranemista.
Niinpä matka jatkui ja edessämme oli Eidfjordin kaupunki ja siellä Vöringsfossen 183 metriä korkeat vesiputoukset.
Möykyn jarrut olivat taas kovilla laskeudettuamme aina vaan alemmas. Lopulta päädyttiin jälleen kerran tunneliin ja päästiin tietullikuvauksiin. Henkilöautolla maksu 1,5€ ja yli 3,5 tonnisilla 6€. Möykky pääsee vielä henkilöautomaksulla :)
Tie kiemurteli vuoren sisällä aina vaan syvemmälle. Toinen osuus oli melkein 8 km pitkä. Ilma siellä oli tosi huonoa....pakokaasut haisi ja happi tuntui loppuvan!
Yöpaikaksi menimme Vossiin Tvinden leirintäalueelle, jossa päästiin kunnolla peseytymään. Toki meillä on Möykyssä niin sisä- kuin ulkosuihkukin, mutta välillä on mukava päästä "oikeeseen" suihkuun.
Tämän leirintäalueen edessä on näyttävät vesiputoukset, joita Nero pelkäsi.
Päivän ajokilometreiksi tuli 285 Gaustatoppenista Vossevageniin.
Voi harmi,että ylänlöalueen kauneus peittyi osittain. Aurinkoisella säällä kaikki lammikot oli syvänsinisiä ja värien kirjo oli laaja. Meillekin sää tuotti muutamaan kertaan harmia, kun ei ollut aikaa jäädä odottelemaan sään vaihtumista. Onneksi Norjassa riittää kauneutta joka päivälle, joten ihasteltavaa riittää. Mukava kulkea teidän matkassa ja katsoa tuttuja paikkoja ja niitä, joita meiltä jäi näkemättä.
VastaaPoistaJoo, kyllä hiukka harmitti tuo huono näkyvyys, mutta onneksi tosiaan yhtä kaunista näki muuallakin ylängöllä
Poista