Salaisuus julki ja Jussi ilmaan 24.3.2016

Tänään pitkään varjeltu salaisuus pääsi julki, kun Jussin syntymäpäivälahjani paljastui. Isäntä pääsi lentämään tandem-liitovarjolla Madeiran vuorilta. Olen kuukauden päivät viestitellyt parin madeiralaisen varjoliitoyrittäjän kanssa, jotta tämä lahjani onnistuisi. Milloin oli yrittäjä kipeänä, eikä kukaan vastannut kysymyksiini, milloin taasen painorajat paukkui yli.... lopulta kaikki onnistui keliä myöden, eikä isäntäkään joutunut nälkäkuurille.

Evandro haki meidät sovitusti iltapäivällä hotellilta ja suuntasimme auton kyydissä saaren lounaisosaan Madalena do Mar-kylään. Matka kesti puolisen tuntia. 

Alkuun kokoonnuimme tulevalle laskeutumisrannalle tarkastaen tuulen suunnan.

Tästä jatkoimme auton kyydissä matkaa vielä 15 minuuttia vuoren rinteelle 700 metrin korkeuteen. Keli oli lämmin ja aurinkoinen. 

Pienen oppitunnin jälkeen oli aika perääntymiseen vähissä. 

Tämän jälkeen pääsivät varsinaiseen asiaan eli kirjaimellisesti juoksivat yhteen niputettuna rinteeltä alas, kunnes Ilmavirta nappasi herrat taivaalle.

Tällä välin minä ja apupoika hyppättiin autoon ja ajeltiin serpentiinitietä alas merenrannalle. 

Perille päästyämme, olikin herrat jo laskeutuneet maahan, joten en ehtinut näkemään/ottamaan kuvia laskusta.  

Liitelyn aikana muutama kotka lenteli herrojen rinnalla. Evandro yritti imitoimalla houkutella niitä lähemmäksi, mutteivat kotkat totelleet. 

Tämän lähemmäksi linnun lentämistä ei ihminen pääse. Herrojen ilmanopeus oli ollut ajoittain 40 km/t.

Jussin mielestä tämä elämänsä ensimmäinen varjoliitokokeilu oli erittäin mieluinen lahja. 

Ennen tätä päivällä kulutimme aikaamme vähän shoppailemalla mm kukkasipulit ja kenkiä. 

Päivällä tuli käytyä taas vanhassa kaupungissa syömässä, mutta näin päiväsaikaan kevyesti grillattua kanasalaattia hunajapedillä. 

Illalla käytiin vielä vuokraamassa paikallisesta "We rent"-autovuokraamosta huomiselle päivälle pikkunen Punto. Oli kyllä erittäin ystävällistä palvelua. 

Tässä vaiheessa ilta oli jo pitkällä ja nälkä kolkutteli, joten taas syömään :)

Löysimme kivan ravintelin, jossa paikalliset esitti livenä fado-musiikkia. Se on 1800-luvulta kehittynyttä melankolista laulattaa kitaran säestyksellä. Siinä sivussa upposi taas maittavat sapuskat.