Joulupäivä ajellessa

Joulupäivä 25.12.2015

Joulupäivä ja kaikki paikat suljettuna. Myös järkyttävä yli 30 asteen helle, vaikkakin tuuli hipoi myrskylukemia. Oli siis hyvä päivä pitkälle ajomatkalle, eli 400 km saatiin tänään mittariin Ykän ilmastoidussa ohjaamossa. Ykällä itsellään on mittarissa jo yli 330 000 km ja Ykän kuskilla pian 50 vuotta.

Muutama sana ajamisesta Australiassa. Täällähän on vasemmanpuoleinen liikenne, jota Jussi jännitti etukäteen jonkin verran. Ajamisessa sinänsä ei kuitenkaan ole ollut murheita, vaikkakin myötäpäivään kiertävät kaksikaistaiset liikenneympyrät ovat hm... mielenkiintoisia. Oudointa on se, että vilkku on oikealla puolella rattia. Muutaman päivän ajon jälkeenkin, edelleen kaistanvaihdot alkavat tuulilasin pyyhkijöiden heilautuksilla.

Aamulla Queenscliffin leirintäalueella käveltiin jonkin verran, bongattiin paljon kiinteästi asennettuja asuntovaunuja, joiden "etutelttana" oli mökki. Siitä Pipsalle ja Pekalle hyvä malli Somerontien varteen, ks. viimeinen kuva.

Emme halunneet enää ajaa Melbournen keskustan kautta, joten suuntasimme Ykän keulan aamulla varhain Queenscliffin satamaan. Sieltä siirryimme 40 minuutin autolautan kyytiin ja tällä lailla vältimme 100 kilometriä. Merellä puhalsi hitokseltaan eli noin 45 km/h!!!

Meillä oli suunnitelmissa ajella lautan jälkeen 90 mile beachin kyljessä olevan kansallispuiston leirintä-alueelle (lähellä oleva pikkukaupunki on Loch Sport). Kansallispuiston alueella oli 6 km pituinen soratie, jonka nimismiehen kiharat irrottivat paikat hampaista. Leirintä-alue oli tosi kuiva ja karu, ei mitenkään hienoa metsikköä, Suomen metsätkin ovat hienompia. Pahimpia olivat kuitenkin paarmat. Niille maistui suomalaisliha tosi hyvin. Lyhyen neuvottelun jälkeen päätimme, että tänne emme jää. Käytiin kuitenkin lähellä olevan erämaajärven rannalla, jossa Jussi käväisi uimassa, kuva todisteena.

Olimme ennen paarmapuistikkoa huomanneet myös 90 mile beachin rannalla olevan kunnon leirintäalueen kyltin. Sitä kohti siis. Perille päästyämme odottelimme omistajan saapumista jouluillalliselta ja käytimme sen ajan kenguruiden bongaukseen. Niitä oli parisenkymmentä leirintäalueen yhteydessä olevalla pellolla. Koitimme hipsiä niiden lähettyville, mutta emme päässeet kuin noin 30 metrin päähän. Silloin lähimmät kengurut äänestivät jumalattomilla takajaloillaan ja pomppivat hiukan kauemmas meistä. Sieltä ne rivistössä katseli meitä. Ykä parkkeerattiin pellon reunalle paraatipaikalle, josta iltapalan aikana seurasimme kenguruiden myös nauttiessa iltapalaansa pellolla. Tämä on aitoa Australiaa! Nyt on jo pimeys laskeutunut, mutta heti aamulla bongaus jatkuu.